Sauli Herva kirjoitti eilen blogikirjoituksen, jossa kärjistetysti päiviteltiin "etelän miesten" intoa pistää sukset pussiin, kun paras hiihtokausi on vasta alkamassa.
Kirjoitus kolahti. Helsingissä asuvana hiihdon ystävänä kauteni on vääjäämättä pian loppumassa, sillä en ole lähdössä pohjoiseen tänä keväänä. Suksien säilömistä olen jo suunnittellut.
Soittelin Hervalle vielä samana iltapäivänä. Muissa asioissa, mutta hiihto mielessä. Oulussa asuva Herva oli juuri lähdössä hiihtolenkille ja kehui vuolaasti olosuhteita, lumen määrää ja hankikantoa. Oulussa hiihdettäisiin kuulemma vielä pitkään. Kuviakin lupasi kiusaksi lähettää.
Suomi on pitkä maa: takapihallamme jo ensimmäiset kukat kukkivat, ja vaikka aamulla (31.3) satoi Helsingissä lunta, niin viikonloppuna taas lämpenee, Pohjois- ja Itä-Suomessa taas talvi jatkuu.
Mutta kyllä pääkaupunkiseudullakin pääsee vielä hiihtämään.
Kun hiihtokärpänen puraisee, niin ladulle on päästävä, niinpä lähdin myöhään illalla kohti Vantaan Hakunilan urheilupuistoa, jossa Facebookin hiihtoryhmän mukaan oli kohennettu edellisenä päivänä latua (pääkaupunkiseudun tykkiladuista kirjoitti aikaisemmin Axa Sorjanen).
Ja mitä löysinkään?
Reilut kaksi kilometriä – ajankohtaan nähden – erinomaisessa kunnossa olevaa latua. Myönnetään, että osassa kohdin latu oli jäinen, mutta luistelutyylillä kelpasi viilettää kylmenevässä illassa. Muita hiihtäjiä ei kello yhdeksän aikaan enää juuri ollut, joten samalla pääsi purkamaan stressiä ja rauhoittumaan hiljaisuudessa.
Tässä kohtaa kautta haluankin julkisesti ottaa hiihtopiponi pois päästä ja kiittää pääkaupunkiseudun latumestareita ja liikuntavirastoja. Te olette tehneet pieniä ihmeitä koko hiihtokauden – ja saaneet sen kestämään huhtikuulle asti. Kiitos!
Panu Könönen
P.S. Kuvassa Hakunilan urheilupuisto ja "valkoinen viiva" (30.3.2017 klo 20:40).