01. joulukuuta 2017

Lunta odotellessa

Se on mennyt elämäntavan ja ilmastonmuutoksen kanssa sellaiseksi, että hiihtoa aletaan hehkutella pian ruskan jälkeen, viimeistään loka-marraskuussa. Pari oleellista seikkaa silti useimmiten vielä puuttuu – sukset ja lumi nimittäin.

Olosuhdetekijöistä johtuen hehkuttelu saattaa jatkua kaksi jopa kolmekin kuukautta ennen kuin lumille lopulta oikeasti päästään.

Vanhan liiton hiihtäjistä saattaa tuntua ristiriitaiselta, että ensilumenleiri ja hiihtoloma ovat joillekin melkein sama asia, minkä jälkeen hehkuttelun fokus siirtyy jo lumettomaan aikaan ja kesälajeihin.

Urbaanit dynaamiset menestyjät eivät malta tai osaa pysähtyä edes liikkumaan. Hehkuttelut ovat varsinaisia tekemisiä tärkeämpää tekemistä.

Parina viime vuosikymmenenä nihkeä talven tulo on ollut jo enemmän sääntö kuin poikkeus, niin kuin kaikki olemme saaneet olla todistamassa. Näin on ollut varsinkin etelässä ja rannikkoseuduilla.

Sen sijaan pohjoisessa ja sisämaassa lumitalvet ovat monena vuonna olleet hiihtäjien kannalta jopa totuttua parempia. Huonoluistoiset kireät pakkasjaksot eivät enää tällä vuosisadalla jatku viikkokausia. Tulipalopakkasia ei ole yhtä paljon kuin silloin, kun lämpölatuja varta vasten vedettiin vielä vaarojen lakimaihin.

Vaan kyllä ovat muuttuneet hiihtäjätkin. Edes lumi ja sukset eivät ole ehdottomia edellytyksiä intohimoisen kiihkeälle harrastamiselle.

Ihminen on sopeutuvainen ja neuvokas otus. Kekseliäs kädellinen on hoksannut, että sauvoja voi käyttää ihan hyvin ilman suksiakin. Tosihiihtäjät ovat harjoitelleet suolla, sauvarinteessä tai umpihangessa jalkalenkeillä iät ajat, mutta vasta lumenpuute synnytti sauvakävelystä ikioman ja laajasti hyväksytyn trendilajin.

Suomen Ladussakin asiasta hihkuttiin aivan kuin lajia ei olisi tunnettu ja osattu koskaan aikaisemmin.

Mutta hyvä niin, sillä suuri yleisö ei varmaankaan ilman ulkoilujärjestön rohkaisevaa esimerkkiä ja opastusta olisi koskaan kehdannut lähteä omin neuvoin sulalle maalle suksitta sujuttelemaan.

Välinepuolellakin sentään jotain tapahtui. Aktiiviurheilijoiden ja kilpakuntoilijoiden suosimien rullasuksihiihdon ja sauvaluistelun rinnalle lanseerattiin mahtipontisesti upouudet välineet – sauvakävelysauvat. Nordic walking – you know! 

Täytyy toki myöntää, että niin kävelysauvoihin kuin muuhunkin sulanmaanhiihtoon kehitettiin samalla ihan oikeasti hatunnostonarvoisia uusia asioita. Keksinnöt olivat kuitenkin loppupeleissä luonteeltaan mieluummin kaupallisia kuin teknisiä innovaatioita.

Ihan oma lukunsa lumenpuutteen tai sen kaipuun synnyttämistä tarinoista ovat vaihtelevalla menestyksellä toimineet hiihtoputket ja kesähiihtohallit. Olipa niistä mitä mieltä tahansa, se on kuitenkin selvää, että lumen puutetta ei ole mitään syytä jäädä tuskailemaan.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että kelistä riippumatta vain ulkona ihminen on kotona. Hiihto on hieno laji – oli lunta eli ei!

Sauli Herva