21. kesäkuuta 2017

Paluu suksille

Rullahiihto tuntuu oikealta hiihtämiseltä – sen takia toivoisi, että mahdollisimman moni löytäisi sen osaksi hiihtoharrastustaan.

Suomen ilmasto tarjoaa mahdollisuuden ulkoilla monipuolisesti vuodenaikojen mukaan. Talvella liikutaan jäällä ja lumella, kesällä poluilla ja pitkoksilla. On kuitenkin lajeja, joiden kausi loppuu aina liian aikaisin, ainakin Etelä-Suomessa.

Kyllä, tarkoitan hiihtoa.

Hiihto on kestävyysliikunnan kuningas: sopii kaikille, harjoittaa laajoja lihasryhmiä ja tekee hyvää sydämelle ja verenkierrolle. Ja hiihtämään pystyy läpi vuoden – nimittäin rullasuksilla.

Vaikka hiihto on yksi suosituimmista ulkoilulajeista Suomessa, niin rullahiihtäjiä on niukalti. Laji ei juuri näy mediassa, ulkoilureiteillä tai katukuvassa.

Se on erikoista, kun ottaa huomioon hiihdon suosion ja hyvää tekevät vaikutukset.

Tukea havainnolle saa myös urheilukaupan kassalta.

”Rullahiihto on Suomessa muutaman tuhannen parin bisnes”, arvioi Heikki Eklund Startex Oy:stä.

Niin Startexilta kuin toiselta kotimaiselta rullasuksivalmistajaltalta Marwelta valtaosa suksista lähtee muille maille.

”Viennin osuus on vuodesta riippuen 90–95 prosenttia”, Antti Korhonen Marwelta kertoo.

Startexin ja Marwen lisäksi löytyy myös muita kotimaisia valmistajia, joten tuotantoa ja tarjontaa Suomessa riittää.

Rullahiihdon aloittaminenkaan ei ole kallista. Aloittelija saa kohtuullisen, alumiinirunkoisen parin 200 eurolla. Ja monot ja sauvat monella on jo varastossa talvea odottamassa

Rullasukset ovat parhaimmillaan myös pitkäaikainen kumppani.

”Maajoukkuehiihtäjät pystyvät hiihtämään yhdellä rullasarjalla yleisesti yhden kauden, mikä tarkoittaa luistelusuksessa noin 3000 kilometriä. Perinteisen suksen rullat kestävät yleisesti puolet tästä. Kuluminen on selvästi riippuvainen asvaltin karkeudesta, kuormasta, lämpötilasta ja rullan nopeudesta”, Marwen Antti Korhonen selvittää.

Kun rullat on kulutettu loppuun, niin uudet on helppo vaihtaa itse tilalle.

Toki rullahiihdon suosion kasvuun liittyy esteitäkin. Lajilla ei ole omia harjoituspaikkoja, joten rullahiihtäjä joutuu suksineen muun kevyen liikenteen sekaan. Ja koska rullasuksissa ei ole jarruja, niin mahdolliset loukkaantumiseen liittyvät riskit saattavat pelottaa.

Mutta ehkä suurin syy on kuitenkin se, että lajia ei pääse juuri missään kokeilemaan. Jos pääsisi, niin uskon, että moni hurahtaisi. Rullahiihto nimittäin tuntuu oikealta hiihdolta. Ja se on siinä parasta: ei enää korviketta, vaan aitoa ”kamaa”.

Lue viisi vinkkiä rullahiihdon aloittamiseen.

Kuva: Eastpress/Lehtikuva