17. helmikuuta 2020

Totuuksia voitelukopista

Suksien peruskunnostus tehdään ennen lumille siirtymistä. Yhtä tärkeää on pitää huolta arvokkaista hiihtimistä koko kauden ajan, hiihdit sitten enemmän tai vähemmän. Muista myös suksien helppo kesähuolto, jonka tärkeys meinaa usein unohtua.

Hiihtokauden alussa tehdään perushuolto suksille

Suomen Ladun Paloheinän toimipisteellä työskentelevä Antti Laitinen on voidellut ja huoltanut tuhansia suksipareja erilaisiin kuntoilijoiden ja kilpailijoiden tarpeisiin. Laitinen ohjeistaa, että kuntoilijalle, joka hiihtää suunnilleen 250 kilometriä tai vähemmän vuodessa riittää yksi perusteellinen suksien huolto hiihtokauden alussa. Sen jälkeen hiihtäjä voi itse voidella suksia pikaluistovoiteilla. Suksia voi myös voidella kuumavahalla kauden mittaan, esimerkiksi vain kerroksen keliluistoa.

Peruslähtökohtana on, että mitä enemmän hiihtää, sitä useammin sukset kannattaa voidella.

"Suurin osa asiakkaistamme on hiihtäjiä, jotka eivät itse juurikaan halua laittaa suksen voiteluun kamalasti aikaa, vaivaa ja rahaa", Latinen kertoo.

Suksien peruskunnostus kannattaa tehdä ennen lumille siirtymistä. Suksien pohjat kuivuvat niiden ollessa kesän ajan säilytyksessä esimerkiksi varastossa. Peruskunnostuksessa pohjien pinta käsitellään voiteella, joka on todella rasvaista. Sillä saadaan pohja herätettyä “uudestaan henkiin” ja puhdistettua se liasta. Sen jälkeen pohjaan voidaan alkaa levittää luistovoidetta.

Tyypillinen ratkaisu on tehdä alusvoitelu jollakin kovalla voiteella, esimerkiksi Startin sarjan sinisellä tai vihreällä vahalla. Alusvoitelu lisää kulutuksenkestoa ja sen ansiosta kelivoitelu kestää pohjassa pidempään. Alusvoitelun päälle tehdään luonnollisesti kelivoitelu vallitsevan sääolosuhteen mukaan.

Kisavoitelun ero perusvoiteluun

Kisavoitelu eroaa perusvoitelusta siinä, että se tehdään mahdollisimman tarkasti juuri kisassa vallitseviin olosuhteisiin. Kauden alussa tehtävän yleisvoitelun taas on tarkoitus kestää läpi talven erilaisissa olosuhteissa, ja tällainen ”kompromissivoitelu” onkin oikein riittävä kuntoilevalle hiihtäjälle. Kisavoitelu tehdään yhteen päivään ja yhteen lähtöön, esimerkiksi johonkin massahiihtotapahtumaan. Pohjavoitelu on edellä mainitun kaltainen eli rasvaisella voiteella puhdistetaan pohja, sitten kovempaa voidetta ja päälle kelivoitelu.

Kisavoitelussa myös voide kerrosten määrää lisätään ja etenkin pinnalle tulevien voiteiden fluori pitoisuus on korkeampi.

Fluorivoiteiden käyttöä vähennetään

Kisavoitelun suurin ero verrattuna perusvoiteluun on siinä, että pinnalle laitetaan korkeafluorista voidetta. Fluori on likaa hylkivä aine, joka on merkityksellinen suksen luistossa. Meillä periaatteena on ollut, että mitä korkeatasoisempi kisa, sitä korkeampifluorista voidetta on laitettu pohjaan, kertoo Laitinen. Kisavoitelussa on saatettu fluorivoiteen päälle tehdä vielä sekoitus tai kerros nestemäisillä fluorivoiteilla ja/tai fluoripulvereilla. Tällainen sekoitus meillä oli viime vuonna muun muassa Finlandia-hiihdossa. Varsinkin etelässä fluorivoiteiden käyttö on merkityksellistä, koska lumen ja ilman kosteus on todella korkea. Lapissa fluorivoitelun etu ei ole kuivemmassa pakkaslumessa niin suuri. Lopuksi Laitinen toteaa, että EU-direktiivin mukaisen linjauksen mukaan he tulevat luopumaan pitkäketjuisten (perfluoro oksaanihapon/ PFOA) fluorivoiteiden käytöstä tämän kauden jälkeen. Jatkossa käytämme EU direktiivin sallimaa lyhytketjuista fluoria ja seuraamme voideteollisuuden kehitystä sekä yleisiä säädöksiä.

Mitä pohjaan etelän hiihtokeleissä?

Eteläisessä Suomessa hiihdetään vielä säilö- ja tykkilumiolosuhteissa, joka tarkoittaa, että latu on kuluttavaa, märkää ja likasta, ja suksia tulisi voidella useammin. Luistovoitelussa plussakelin pehmeä voide kuluu nopeasti pois, joten kannattaa valita kovempaa voidetta. Pitovoitelussa taas tarvitaan sitkaa ja pehmeyttä eli liisteri on paras vaihtoehto.

Yksinkertaisilla asioilla saat suksesi kestämään pidempään

Laitisen mukaan sukset kestävät hiihtokunnossa runsaasti pidempään, kun huomioidaan muutama yksinkertainen asia. Suksia ei kannata lyödä autosta suoraan parkkipaikalla jalkaan, vaan kävellä ladulle ja kiinnittää ne siellä. Tämä auttaa siihen, että voiteet pysyvät paremmin suksen pohjassa. Ja tietysti aina siellä missä on autoja ja kävelijöitä, on myös kiviä. Siihen ei tarvita kuin yksi kivi niin suksen pohjassa on iso vekki.

Laitinen muistuttaa, ettei suksien perushuollosta kannata tinkiä. Jos hiihtää sen 250 kilometriä tai vähemmän kauden aikana, niin kerran kauden alussa tehty perusvoitelu riittää siihen, että pohja ei kuivu liikaa talven aikana. Kesäteloille siirryttäessä Laitinen suosittelee aina laittamaan suksen luistopinnoille suojavahan, esimerkiksi Startin Base Waxin tai jonkin pluskelin/pehmeän luistovoiteen. Suomen Ladulla Paloheinässä tehtyjen kesävoiteluiden hintaan kuuluu myös suksien siklaus veloituksetta seuraavan kauden alussa.

Kiinnitä näihin asioihin huomioita voitelussa

Voitelussa tyypillinen virheasetelma on, että siklatessa suksea voidetta jää vielä pohjaan. Tämä saattaa johtua haastavasta paikasta tehdä siklaus tai sitten yleisestä harhaluulosta, että voidetta pitäisi jäädä pohjaan. Kuitenkin kaikki voide, mikä jää pohjaan on kitkaa eli estää luistoa. Aiemmin pohjaan levitettiin kynttilää, jolloin aine itsessään luisti, mutta nykyään pohja imee voiteen ja siihen jäävä näkymätön pinta luistaa. 

"Yleinen harhaluulo on, että voidetta täytyy jäädä suksenpohjaan", Latinen sanoo.

Lisäksi hiihtäjille voisi vielä enemmän korostaa, että perinteisen suksen pito- ja luistoalueet olisi merkattu oikein, sillä liian pitkä pitoalue hankaa vastaan ja on samalla luistosta pois. Tämän voi testata vanhalla kunnon lankkutestillä, jossa seisotaan suksen päällä. Se ei tietysti mittaa hiihtäjän potkun tehokkuutta, mutta antaa hyvin suuntaa. Potkun tehokkuus pitäisi todeta katsomalla ladulla hiihtäjän menoa.

Kirjoittaja Ida Meriläinen on kilpahiihtäjä, valmentaja ja liikuntatieteiden opiskelija Jyväskylästä. 

Kommentointi