16. helmikuuta 2017

Vain hiihtämällä ei opi hiihtämään

Vanhan hokeman mukaan hiihtämään oppii vain hiihtämällä. Tätä kaikkea hiihto-opetusta halveksivaa totuutta on jankutettu vuosikymmenestä toiseen. Ajatus, että kaikista maailman taidoista murtomaahiihto on se, joka opitaan omin päin, suomalaisen geneettisen koodin auttamana, on hassu. Ja täysin väärä.

Murtomaahiihto, niin perinteinen kuin vapaakin, ovat tekniikkalajeja, jotka on helpointa oppia muutaman perusharjoituksen avulla. Jos vieressä neuvoo asiansa osaava ihminen, saa hommasta kiinni nopeasti. Omia virheitä on vaikea hahmottaa itse. Eikä niistä pääse eroon vain hiihtämällä. Latu ei neuvo oikeaa tekniikkaa, vaikka kuinka keräisi kilometrejä. Päinvastoin, nuo kilometrit vain vahvistavat vääriä liikemalleja.

Olen pitänyt erilaisia tekniikkaklinikoita pelkästään tänä talvena pyöreästi sadalle aikuishiihtäjälle. Jokaisen mukaan lähteneen oma hiihto on jo yhdellä kerralla helpottunut suuresti. On ollut todella palkitsevaa katsoa vieressä, kuinka hiihto muuttuu helpommaksi, suksen liuku pitenee ja vauhti kasvaa, vaikka eteneminen on kevyempää. Samalla tavalla pieniäkin nyppylöitä pelänneet riemuitsevat laskiessaan mäkiä, joihin eivät ole uskaltaneet. Eikä tämä vaadi kuin pari yksinkertaista neuvoa ja muutaman minuutin harjoittelun yhdessä.

Moni oppilaani on hiihtänyt useamman sata kilometriä talvessa jo vuosikymmenien ajan, mutta tekniikka on ollut omintakeista riipimistä. Hiihtämällä hiihtämään oppimisen tuloksena on kehittynyt raskas tekniikka, jonka vuoksi lenkkien päälle alaselkä on kipeytynyt ja käsien ojentajalihakset poltelleet maitohaposta.

Kahdella-kolmella vinkillä ja parilla harjoituskerralla hiihtäminen on helpottunut ja samalla vauhtia on tullut lisää. Selkäkivut ovat kadonneet, eikä käsiä ole enää särkenyt. Suksi on alkanut pitää tasaisella ja ylämäkiä kiivetessä.

Lähes jokaisen opetuskerran jälkeen joku ryhmässä on sanonut: "Miksi minulle ei kerrottu tätä 30 vuotta sitten, hiihtäminen olisi ollut niin paljon hauskempaa".

Marraskuussa Lapissa opetin naista, joka kertoi matkustaneensa Helsingistä tätinsä luokse Pohjois-Karjalaan hiihtolomalle 1960-luvun alussa. Täti oli neuvonut, että yläruumiin asennon pitää olla pysty, sauvojen tulla eteen ja takapuolen roikkua alhaalla. Etukenossa hiihtänyttä nuorta sukulaistyttöä täti oli haukkunut "stadilaiseksi nirppanokaksi, jonka pitää työntää nenänsä eteen".

Kahden tekniikkaklinikan jälkeen naisen hiihto muuttui kevyemmäksi, hiipivä suksen laahaminen vaihtui pitkään liukuun ja kymmenen kilometrin lenkki sujahti monta minuuttia nopeammin. "Nyt menen tanssimaan tädin haudalle, niin paljon harmittaa kaikki hukatut hiihtovuodet", nainen nauroi.

Hiihtäjä, älä yritä opetella hiihtämään hiihtämällä, vaan mene kurssille, opi oikea tekniikka ja nauti hienosta lajista.  Suomen Latu ja hiihtoseurat järjestävät kursseja, joille pääsee pikkurahalla. Jos haluaa vielä enemmän, voi palkata huippuvalmentajan yksityistunniksi. Muutaman kympin satsaus on varmasti parempi sijoitus kuin yksikään uusi suksipari. 

Axa Sorjanen