Maastohiihto ei ole enää pitkään aikaan ollut kansalaistaito ja välttämättömyys, joten harrastuksen hiipumiseen voi olla monta syytä. Usein sormi osoittaa kohti ilmastonmuutosta ja siitä johtuvaa lumitalven epävarmuutta. Toinen sormi sojottaa kohti uudenaikaisempia ulkoilu- ja liikuntamuotoja, jotka ovat nakertaneet maastohiihdon suosiota. Monia muitakin syitä on helppo keksiä, mutta yksi seikka vaikuttaa ylitse muiden.
Hyvillä harrastusvälineillä on myös maastohiihdossa väliä – sanoipa kuka hyvänsä ja mitä tahansa!
Sukset pitää olla harrastukseen ja käyttäjälle oikein valittuja. Aiemmissakin blogeissa tästä on ollut jo puhetta, mutta kerrataan vielä: perinteisen sukset perinteiselle, luistelusukset luisteluun ja molempien pitää olla hiihtäjän kehon, painon ja pituuden sekä hiihtotaidon, tyylin ja kunnon mukaan oikein valittuja, huollettuja ja voideltuja.
Aivan liian usein sukset on väärin valittuja tai mitä sattuu, eikä niitä ole ehkä koskaan huollettu ja voideltu, ei ainakaan lainkaan asiaan paneutuen. Ne eivät milloinkaan luista ja aina lipsuvat. Tällaisilla sivakoilla ei kerta kaikkiaan voi koskaan tavoittaa ideaa nautinnollisesta hiihtämisestä. Sen sijaan hyvät ja sopivat sukset luistavat ja ovat niin sanotusti helposti hiihdettäviä.
Samalla tavalla myös sauvojen täytyy olla harrastukseen ja käyttäjälle oikein valittuja. Huomiota on kiinnitettävä putken pituuteen ja jäykkyyteen, kädensijaan ja rannehihnaan sekä sommassa kopan kokoon, muotoon ja piikkiin. Sauvojakin on hyvä aika ajoin huoltaa, vaikka niitä harvemmin voidellaan.
Usein sauvojen valinnassa kiinnitetään huomiota pelkästään pituuteen. Ohjearvoja lyhyemmät sauvat haittaavat hiihtämistä enemmän kuin vähän liian pitkät, mutta varsinaiset ongelmat ovat muualla: sauvaputki on aivan liian löysä ja taipuu, remmihihna on hankala, sompa on huono ja sen piikki lyhyt ja tylsä. Hyvät ja sopivat sauvat ovat helppokäyttöisiä, jänteviä ja niin sanotusti helposti hiihdettäviä.
Väärin valitut jalkineet pilaavat minkä tahansa harrastuksen, mutta varsinkin maastohiihdon.
Hiihtokenkien sovittamisessa on syytä olla aivan erityisen tarkka ja ne on valittava huolellisesti harrastukseen ja käyttäjän jalkaan istuviksi, sopiviksi ja oikein. Hyvä perinteisen mono on päkiästä taipuisa ja mahdollistaa hiihtäjän jalkaterän ja nilkan nivelten täydet liikelaajuudet. Luisteluhiihtokenkä on sen sijaan pohjasta vähemmän taipuisa ja kiertojäykkä sekä useimmiten remmillä nilkasta tuettu. Taitavalle hiihtäjälle liiallisesta nilkkatuennasta voi olla pelkästään haittaa.
Nykyaikaisissa hiihtokengissä palelee varpaita helposti jo -5 °C tai viimeistään -10 °C pakkasessa ja parkkipaikat latujen äärellä likaisia, joten nyrkkisäännöksi voi suositella erillisten monosuojien hankkimista ihan kaikkiin hiihtojalkineisiin.
Edelleen hiihtokäsineiden täytyy olla harrastukseen ja käyttäjälle oikein valittuja. Hyvä maastohiihtohanska on napakka ja hyvin käteen istuva. Se antaa tiukan tartuntaotteen sauvan kädensijasta, eikä sauvaa tarvitse puristaa. Nykyaikaisissa hiihtohanskoissa sormia, samoin kuin monoissa varpaita, palelee helposti jo -5 °C pakkasessa ja hiihtokintaissakin helposti jo -10 °C. Lisärukkaset hanskojen päällä eivät ole yhteensopivia nykyaikaisten sauvaremmien kanssa, mikä voi aiheuttaa monille vähemmän alaan vihkiytyneille kiusallisia ongelmia.
Samantapaiset seikat ja ongelmat koskevat kaikkia muitakin hiihtoasusteita. Hyvin istuvat ja sporttiset maastohiihtovaatteet ja alusasut ovat (liiankin) tiukasti vartaloon istuvia ja niissä jopa aktiivisesti kovalla tempolla liikkuvaa luontourheilijaa palelee helposti vähänkään kylmemmällä kelillä.
Maastohiihtolajien ja suorituspaikkojen kehittyminen ovat ajaneet samansuuntaista kehityskulkua jo pitkään. Latu-urat ja hiihto-baanat ovat koko ajan leventyneet, koventuneet ja tasalaatuistuneet. Satunnaisen sunnuntai-hiihtäjän perusvirhe on yrittää hiihtää sekä perinteistä että luistella samoilla välineillä.
Perinteisen hiihtokenkä käy luisteluhiihtoon jotenkuten, jos kehonhallinta ja tasapaino ovat kohdillaan, mutta luistelumono sopii perinteiselle hiihtotavalle erittäin huonosti tai ei lainkaan. Luistelusuksi sopii perinteisenhiihtoon vain tasatyönnössä, mutta perinteinen suksi ei passaa luistelutyyliin lainkaan sen varhaista kantamuotoa luistelupotkua lukuun ottamatta.
Molempiin tyylisuuntiin sopivien erikoisvälineiden hankkimisen sijaan sunnuntai-hiihtäjän saattaa kannattaa harkita backcountry-tyyppisten retkihiihtovälineiden ja hankkimista ainakin siinä tapauksessa, jos mielikuvitus halajaa hiihtämään muulloinkin kuin pikku pakkasella ja muuallekin kuin rakennetuille ja ruuhkaisille suorituspaikoille.
Vanha kunnon puusuksi ja monokenkä, mutta erityisesti väljälenkkinen ja isokoppainen (hiihtosuunnistus)sompa, voisivat olla hyviä valintoja yhä tänäkin päivänä.
Urheilukaupan ja urheilutapahtumien järjestäjien näkemys maastohiihdosta on valitettavasti kaventunut ja samalla hiihtokansan harrastusta on ajettu samaan hiihtäjien valtavirralle sopimattomaan ja ikävään muottiin. Ymmärtämättömyyttään ja tietämättään urheilukauppa on voinut karkottanut asiakkaat liikkeistään ja ehkä koko harrastuksesta.
Oikeaa murtomaata ei ole enää olemassakaan kuin joillakin pienten luontomatkailuyrittäjien ylläpitämillä luontoladuilla. Nekin ovat yleensä moottorikelkoilla ja latuhöylillä huollettuja ja kovapohjaisia. Entinen murtomaahiihto on nykyään umpihankea ja/tai vapaalaskua, eikä niitä läheskään kaikki osaa, pysty tai uskalla harrastaa.
Sporttimuoti on toinen maastohiihtoon ja urheilukauppaan liittyvä ongelma, joka haittaa myös aktiivisia ja urheilullisia maastohiihdon nykysuuntauksen omaksuneita kuntoliikkujia ja ulkoilmaurheilijoita.
Hyvä esimerkki kehityksestä on kotimainen alalla 30 vuotta toiminut laadukkaiden neuletuotteiden ja liikuntaan soveltuvien tekstiilien valmistaja kemiläinen Gitano Sport Oy. Vielä vuosikymmen sitten Gitano oli palkittu tähtiyritys. Kansainvälisten urheilutavaratalojättien rynnistäessä kotimaisille markkinoille suomalaiset ovat alkaneet kohtuuhintaisten ja laadukkaiden maastohiihtoasusteiden sijasta ostamaan korkeita alennusprosentteja.
Gitanon kaltaisen pienen paikallisen toimijan kannalta tilanne on hankala, sillä alennettuinakin tavaratalohinnat ovat usein kovempia kuin sen lähtöhinnat, mutta jolla ei kuitenkaan ole läheskään vastaavia voimavaroja tosiasiaa suurelle yleisölle julistaa.
Erityisesti lasten ja koululaisten saamisessa maastohiihtoon mukaan laadukkailla hiihtovälineillä, sporttimuodilla ja esikuvilla on kuitenkin valtavan tärkeä merkitys. Kaisa Mäkäräisen innostamina laduilla ja varsinkin ampumahiihtostadioneilla joskus tuntuu, että hiihtämässä ei muita olekaan kuin pitkä- ja valkealettisiä teinityttöjä.
Suksien, sauvojen, monojen ja kamppeiden täyttyy olla laadukkaita ja kohdillaan, muuten hommasta ei tule yhtään mitään. Monien huonojen sijasta kannattaa hankkia kerralla kunnolliset varusteet.
Sauli Herva