18. kesäkuuta 2018

Vietä kesä suksilla

Rullahiihto ei ole vain kilpahiihtäjien kesäharjoittelumuoto. Hiihtovalmentaja Laura Liikasen vinkeillä myös aloittelija uskaltautuu rullasuksille.

01 Harrastuksen alkuun. Valitse harjoittelupaikaksi rauhallinen, vähäliikenteinen paikka. Alustaksi aloittelijalle sopii asvalttialue, jossa ei ole suuria mäkiä.

Kannatta suojautua hyvin, sillä moni kaatuu ensimmäisillä hiihtokerroilla. Kypärä ja hanskat ovat pakolliset, polvi- ja kyynärsuojia suosittelen.

Kokemuksen ja varmuuden kasvaessa voi suojavarusteita jättää vähemmälle, mutta alussa kannattaa olla varovainen.

Itse hiihdän samoilla monoilla ja sauvoilla kuin talvella. Jos hiihdän paljon asvaltilla, vaihdan sauvoihini asvalttipiikin. Toki on olemassa myös rullahiihtomonoja, jotka ovat kevyempiä kuin maastohiihtomonot.

Rullasuksi nostaa hiihtäjää hiukan ylemmäs kuin maastohiihtosuksi, joten kokeneemmat tykkäävät käyttää muutaman sentin pidempää sauvaa kuin talvella. Aloittelijalla sauvan pituudella ei ole suurta merkitystä, sillä vasta-alkaja ei pysty hyödyntämään koko kehon painoa työnnössä.

02 Suksen hallinta. Rullasukset kannattaa laittaa jalkaan pehmeällä alustalla, hiekalla tai nurmikolla. Rullasukset ovat lyhyemmät kuin maastohiihtosukset, ja jos nojaa liikaa taaksepäin, niin lopputuloksena voi olla vauhdikas kaatuminen suoraan takapuolelle.

Sukselle totuttelu kannattaa aloittaa varovaisesti tasatyönnöin. Painopiste pidetään hieman edessä päkiöillä ja edetään rauhallisesti totutellen suksen tärinään.

03 Jarrutus. Rullasuksissa ei ole jarruja. Helpoin tapa jarruttaa on reilusti leveä aura-asento, jossa jalkojen lihaksilla painetaan suksien takarengasta tiukasti sivulle.

Suksien sisäkanttia ei voi hyödyntää niin kuin maastohiihtosuksella, vaan jalkapohja pyritään pitämään tasaisesti suksella ja tuottamaan painetta renkaisiin hiihdettävää alustaa vasten.

Jarrutusharjoitukset kannattaa tehdä hyvin loivaan alamäkeen, jossa on reilusti penkkaa sivuilla. Jos vauhti pääsee kasvamaan turhan kovaksi, eikä jarrutus vielä suju, voi hyvin jarrutella laittamalla toisen suksen tai molemmat sukset penkan puolelle. Penkan puolelle on myös mukavampi kaatua kuin asvaltille.

04 Perinteinen vai luistelu? Perinteisen suksessa on leveämpi rengas, ja siinä on joko etu- tai takarenkaassa pito potkaistaessa. Luistelusuksia löytyy leveällä ja kapealla renkaalla.

Hiekkatie ei mielestäni toimi hyvin rullahiihdossa, varsinkin jos irtohiekkaa on paljon. Sellaisella alustalla potku ei pidä riittävästi. Itse hiihdän perinteistä kivituhkateillä.

Luistelua hiihdän asvaltilla, sillä kivituhkalla luisteluhiihdon potku ei ole riittävän napakka: sivuttaispotkussa alusta antaa hieman periksi.

05 Harjoittelu. Rullahiihto kannattaa ottaa haltuun harjoittelemalla lyhyitä aikoja useita kertoja viikossa. On parempi totutella rullahiihtoon 20–30 min kolme kertaa viikossa kuin kerran kahdessa viikossa kahden tunnin ajan.

Jalkojen pienet lihakset, varsinkin nilkkojen seudulla, joutuvat yllättävän koville tärinässä ja tasapainoilussa. Moni alkaakin kompuroimaan ja kaatuilemaan tunnin harjoittelun jälkeen – vaikka väsymystä kehossa ei vielä tuntisikaan. Pienet lihakset eivät vain enää tottele, mono tuntuu löysältä ja jalat holtittomilta. Silloin on korkea aika huilata ja kokeilla muutaman päivän päästä uudestaan. 

Eri tekniikoita kannattaa kokeilla, mutta maltilla. Vauhdin kasvaessa kaatumisriski on paljon suurempi, koska rullasuksi on herkkä väline. Toisaalta monet kokevat sen helpoksi hallita juurikin keveyden ja lyhyen pituuden takia.

Laura Liikanen on hiihtovalmentaja ja -ohjaaja, joka on kahden kesän ajan ohjannut Suomen Ladun rullahiihtokursseja.

suomenlatu.fi/rullahiihto