Tekniikka

Oikea hiihtotekniikka säästää voimia. Kun liukuvaihe on rento ja tasapainoinen, kaiken huomion ja energian voi suunnata tehokkaaseen potkuun ja työntöön. Työtä ei tehdä ainoastaan käsillä tai jaloilla, vaan koko vartalolla. Hiihtotekniikan hiominen on tärkeä osa lajiharjoittelua. Vuorohiihdon ja perusluistelun lisäksi tarvitaan myös muita, taloudellisempia ja nopeampia tekniikoita.

3x

1. Aloita pertsalla

Hiihtämään oppii kuka tahansa, mutta hyvän tekniikan hallitseminen vaatii hieman harjoitusta. Hyvä tekniikka takaa, että kaikki lihasryhmät työskentelevät tehokkaasti. Maastohiihto jaetaan perinteiseen ja vapaaseen tyyliin – eli luisteluhiihtoon. Aloittelijalle perinteinen tyyli on helpompi. Vauhdikkaampaan vapaaseen tyyliin voi siirtyä kunnon kohottua, ja suksien hallinnan parannuttua.

2. Seiso suksella

Hiihdossa olennaista on taito seistä suksella: hiihtäjän vartalo on suorassa linjassa liukuvan suksen päällä. Kummassakin hiihtotyylissä hyvän tekniikan oppiminen edellyttää tasapainon hallintaa, joten harjoittelu kannattaa aloittaa hiihtämällä ilman sauvoja.

3. Maaston mukaan

Tekniikoiden oppimisen jälkeen oleellista on harjoitella hyödyntämään niitä oikeissa maastonkohdissa ja vauhdeissa eli lukemaan latua. Vauhdin kiihdyttäminen vie aina enemmän voimia kuin sen ylläpitäminen, joten tekniikoiden sujuva vaihtelu maaston mukaan on avain taloudelliseen ja tehokkaaseen hiihtoon.

LASKEMINEN on tekniikkalaji. Välineiden hallinta tuo varmuutta, ja rento laskuasento antaa elimistölle aikaa palautua. Huonolla tekniikalla lihakset työskentelevät turhaan myös alamäessä. Tärkeintä on opetella seisomaan suksella rennosti ja tasapainoisesti. Matalassa laskuasennossa ilmanvastus on pieni. Jalat ovat lähes 90 asteen kulmassa. Kyynärpäät nojaavat kevyesti polviin, ja sauvat ovat vaakatasossa. Polvet joustavat ja tasoittavat ladun epätasaisuuksia. Asentoa nostamalla vauhtia saa tarvittaessa alas ja reaktioaika lisääntyy. Korkeaa asentoa käytetään erityisesti mutkaisissa laskuissa. Kaarteessa painoa siirretään sisäsukselle ja tarvittaessa laskulinjaa korjataan muutamalla askeleella. Askeltamalla taitava hiihtäjä säilyttää vauhtinsa mutkasta ulos tullessaan.

VUOROHIIHTO muistuttaa rytmiltään kävelyä ja on perinteisen tekniikoista se, joka yleensä opitaan ensimmäisenä. Vastakkaisen puolen sauva iskeytyy lumeen siteen kohdalla. Työnnön ja potkun alkaessa lantio on ylhäällä ja vartalo suuntautuu voimakkaasti eteen. Ota koko vartalo mukaan liikkeeseen. Vie potku päkiälle saakka ja siirrä paino liukuvalle sukselle. Edistyneemmille hiihtäjille vuorohiihto on lähinnä ylämäkitekniikka. Mitä jyrkemmäksi mäki käy, sitä lyhyemmäksi liukuvaihe muuttuu. Pidon saavuttamiseksi potku lähtee matalammalta. Seuraava askel on haarakäynti, josta liukuvaihe puuttuu kokonaan.

YKSIPOTKUINEN TASATYÖNTÖ on tasatyönnön ja vuorohiihdon välimuoto. Se astuu kuvaan tasamaalla ja loivissa ylämäissä, kun vauhti ei enää riitä pelkkää tasatyöntöön. Perinteisen tekniikoista se vaatii eniten harjoittelua. Avain onnistumiseen on rauhallinen rytmi: potku, työntö, liuku. Työntöä edeltävä potku suoritetaan vuoroin oikealla ja vuoroin vasemmalla jalalla. Työnnön alkaessa lantio on ylhäällä ja ylävartalo eteen kallistuneena. Näin työnnön taakse saadaan koko vartalon voima.

TASATYÖNTÖ on nopein perinteisen tekniikka, joka soveltuu helpohkoon maastoon. Kuntohiihtäjät vieroksuvat tasatyöntöä turhaan. Tekniikka koetaan raskaana, kun työ tehdään virheellisesti pelkillä käsillä. Tärkeintä onkin oppia hyödyntämään vartalon voimaa. Oikein tehtynä tasatyöntö on taloudellinen tekniikka. Työnnön alussa kädet ovat hieman koukussa ja painopiste päkiöillä. Sauvat iskeytyvät lumeen jalkojen kohdalla ja työntö lähtee vatsalihaksista. Katse seuraa nyrkkejä ja kädet ojentuvat vasta vartalolinjan kohdalla. Polvet joustavat, mutta lantio pysyy ylhäällä.

PERUSLUISTELU, kansan kielellä kuokka, on tekniikka, jonka luisteluhiihtäjä tavallisesti oppii ensin. Sauvatyöntö tehdään vain toisen suksen liu’ulle. Sauvat ja työntöpuolen suksi osuvat lumeen samanaikaisesti siten, että työntöpuolen sauva on hieman edempänä. Työntö lähtee korkealta, vatsalihasten voimalla. Liu’un lopussa tehokas potku siirtää painon työnnöttömälle puolelle. Kokeneemmat hiihtäjät käyttävät tekniikkaa lähinnä ylämäissä tai hitaalla kelillä.

WASSBERG on täysin symmetrinen luistelutekniikka. Työnnön ajoitus on sama kuin mogrenissa, mutta se tehdään molemmille potkuille. Tekniikkaa käytetään usein loivassa ylämäessä ja kiihdytyksissä. Se vaatii hyvää tasapainoa ja rytmiä. Mogrenin tavoin suksi pyritään tuomaan mahdollisimman lähelle keskilinjaa. Näin alkava liuku saadaan suuntautumaan suoraviivaisesti eteenpäin.

MOGRENISSA sauvatyöntö tehdään perusluistelun tapaan vain joka toiselle liu’ulle. Olennainen ero on siinä, että mogrenissa työntö tehdään jo liu’ussa olevaan sukseen. Tuloksena on pidempi, rauhallisempi ja voimakkaammin eteenpäin suuntautuva tasatyönnön omainen suoritus. Voimantuotossa hyödynnetään voimakkaasti sekä sivuttaista että kehon ylös-alas suuntautuvaa liikettä. Tasaisessa maastossa tekniikka on huomattavasti perusluistelua nopeampi ja taloudellisempi.